perjantai 15. helmikuuta 2019

Viisaus vaeltaa - Kriittisen korkeakoulun 50-vuotisjuhlaseminaarin satoa 9/2018: Esko Paakkola

Viisaudesta Mestari Kongin Keskusteluiden mukaan, KT Esko Paakkola (Kriittisen korkeakoulun pääsihteeri 1985-1996) 6.9.2018

Mestari Kongin 孔子 eli tutummin Kungfutsen (lat. Confucius) yksi merkittävä käsite on viisaus. Hänelle viisaus on ihmisen ominaisuuksista korkeimpia ja sen voivat saavuttaa vain todella harvat. Hän mm. torjuu tämän ominaisuuden itseltään, kun sitä hänelle tarjotaan.

Itse asiassa Mestari Kong sijoittaa viisauden syvästi viisaiden muinaisten hallitsijoiden Yao, Shun ja Yu ominaisuuksiksi. Hän korottaa heidät lähes pyhiksi viisaiksi. Näin ihanteellisen menneisyyden suuret hahmot asetetaan loistaviksi esimerkeiksi ja tavoittelun kohteiksi. Mestari Kongin nykyisyyteen nähden hahmot olivat jo niin kaukana (n. 2300–2070 eKr.), ettei jäljellä ollut enää kovin yksityiskohtaista tietoa heidän kyvyistään ja tekemisistään. Heillä kullakin oli kuitenkin legendojen mukaan myös erityisiä käytännöllisiä ansioita esimerkiksi veden kanavointien ja tulvien hoitamisen, kalenterin kehittämisen ja hyveellisyyden vuoksi. Näin heidät voitiin korottaa esikuviksi vielä 551-479 ekr., jolloin Mestari Kong eli. (tarkemmin esim. Eno 2018)

Pyhät viisaat menneisyyden hallitsijat olivat lähes täydellisiä hyveellisyydessään. Mestarin mukaan Yao oli hallitsijana ainoana Taivaan veroinen. Taivas oli kaikkein korkein instanssi Mestarin filosofiassa ja se antoi oikeutuksen valtaan. Taivaan tahto oli tunnettava (XX.3), ilman sitä ei ollut esimerkillinen ihminen. Esimerkillinen ihminen, herrasmies eli gentlemanni oli hyveellinen ihminen.

Usko hyveellisyyden voimaan on Mestarin teoksessa suuri. Muinainen hallitsija Shun oli hyveellisyydessään niin täydellinen, ettei hänen tarvinnut tehdä mitään valtakuntaansa hallitessaan. ”Miten hän toimi? Hän istui valtaistuimellaan etelään katsoen, ojennuksessa ja arvokkaasti. Siinä kaikki.” (XV.5.)

Muinaisten pyhien viisaiden hyveellisyydestä Mestari antaa käsityksen kuvatessaan Yu ruhtinasta: hän joi ja söi yksinkertaisesti, pukeutui vaatimattomasti, asui karusti ja käytti kaikki voimansa kastelukanavien rakentamiseen. Ainoan poikkeuksen vaatimattomuuteen teki esiintyminen hovissa, tällöin hän esiintyi komeassa viitassa ja päähineessä. (VIII.21)

Viisaus ja hyveellisyys kuuluvat yhteen. Tuskin voi olla viisas Mestari Kongin mielessä ilman suurta hyveellisyyttä. Taivaan mandaatti hallitsemiseen kuului täydellisen hyveelliselle hallitsijalle. Yao oli niin hyveellinen, ettei kansa löytänyt sille enää nimeä.

Mitä Mestari Kong sitten ymmärtää viisaalla? Mitä ominaisuuksia siihen kuluu? Ja miten viisas toimii?

Tärkein viisauteen liittyvä asia, jota Mestari korostaa on esikuvallisen henkilön toimiminen kansan ja rahvaan eduksi. Tällainen henkilö auttaa kaikkia ja hankkii etuja kansalleen. Mestarin oppilas kysyi voitaisiinko tällaista esikuvallista henkilöä kuvata hyveelliseksi. Mestari on kuitenkin tyytymätön tähän nimitykseen ja katsoo tällaisen henkilön olevan syvästi viisas (sage). Eivät edes Mestarin suuret ihanteelliset keisarit Yao ja Shun olisi moittineet sellaista henkilöä. (6.28.1; VI.30)

Myös yhteiskunnallisen harmonian ylläpitäminen kuuluu viisauteen. Eräs oppilas kysyi, mikä muodostaa viisauden. Mestari vastasi: työ tavallisten ihmisten keskuudessa sosiaalisen harmonian varmistamiseksi, henkien kunnioittaminen ja etäällä pitäminen – tätä voidaan kutsua viisaudeksi. (6.20; VI.22; 6.22s)

Ehkä kolmantena momenttina viisaudessa on hyveellisyyden etsintä. Se liittyy olennaisella tavalla edellä mainittuihin viisauden tekijöihin: Esimerkillinen ihminen jalostaa itseään löytääkseen kunnioituksen ja kasvattaa itseään tuodakseen rauhan kaikille ihmisille. Itsen kasvattaminen ja rauhan tuominen sitä kautta kaikille ihmisille on jotain, jota myös Yao ja Shun olisivat pitäneet vaikeana. (14.45; 14.42s)

Neljäntenä tärkeänä seikkana, joka liittyy Mestari Kongin ajatuksissa viisauteen on kyky ymmärtää asioita ja tehdä johtopäätöksiä. Viisas ei hämmenny asioiden monimutkaisuuden edessä ja toimii epäröimättä. Voisi tekstiyhteyden ja erilaisten käännösten perustella arvioida, että viisaalla on tietoa ja arvostelukykyä. Hän näkee asioiden tärkeyden oikein. Hämmentymättömyyteen viitataan kahdessakin kohtaa. (9.28; 14.30.2; XIV.28)

Kansan eduksi toimiminen ja yhteiskunnallisen harmonian ylläpitäminen ovat Mestari Kongille ensisijaisen tärkeää. Aika, jolloin hän eli oli hyvin sotaisaa ja rauhatonta. Yhteiskunnalliset levottomuudet olivat suuria. Hänen elämäntyönsä intressi oli yritys luoda järjestystä hyvin sekaviin yhteiskunnallisiin oloihin. Tuon ajan Kiina oli jakautunut lukuisiin pieniin valtioihin. Valtiot olivat luonteeltaan perimysvaltioita, feodaalisia ja patriarkaalisia sääty-yhteiskuntia ja ne olivat joutuneet ajan muutosten pyörteisiin. Feodalismi ja aristokratia olivat rappeutumassa. Valtiot kävivät keskenään jatkuvasti sotia, kahinoivat ja liittoutuivat toisiaan vastaan.

Mestari Kong siis asettaa viisauden suureksi ideaaliksi. Viisautta on erityisesti kansan edun, yhteiskunnan harmonian ja rauhan hyväksi tehtävä työ. Se edellyttää itsekasvatusta, joka tarkoittaa jatkuvaa hyveellisyyden etsintää ja arvostelukyvyn kehittämistä. Hyveellisyyden ja ihanteiden tavoittelu on jatkuvaa kamppailua jokaisessa meissä. Jotta yhteiskunta voisi hyvin, vaatisi nykyaikainen Mestari siihen taisteluun myös koko kansan osallistumista.

Seuratkaamme siis kaikki nykyaikaista ruhtinas Yuta: hän joi ja söi yksinkertaisesti, pukeutui vaatimattomasti, asui karusti ja käytti kaikki voimansa yhteiskunnan ja ympäristön parantamiseen.


LÄHTEET

Confucius (1979) The Analects (Lun yü). Transl. with an Introduction by D.C. Lau. London: Penguin Books.

Kriittisen korkeakoulun Yhteisöllinen viisaus-juhlaseminaari, yhteistyössä Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuslaitoksen ja Koulutuksen tutkimuslaitoksen kanssa. Jyväskylän yliopisto, 28.9.2018