Viisaus vaeltaa - Kriittisen korkeakoulun 50-vuotisjuhlaseminaarin satoa 9/2018: Itsetuntemuksesta ja eettisyydestä –kokemuksellisia mietteitä viisaudesta (Eeva K. Kallio)
Eläkkeelle jäämässä olevani työkaverini lausui mieleeni jääneet sanat lähtiäiskahvilla: jokainen puhuu aina pohjimmaltaan itsestään. Väite on mielenkiintoinen täyden elämäntyön yliopistossa tehneen sanomaksi. Toinen väite, joka on jäänyt mieleeni, on se, kun erään opinnäytetyöni ohjaaja, viisas nainen, sanoi minulle painokkaasti: ihminen kyllä tietää aina hiljaisesti omallatunnollaan, kun on tehnyt väärin (vaikka sitä ei julkisesti tunnustaisikaan).
Nykyisessä viisaustutkimuksessa eräs tutkimuslinja väittää, että syvällinen itsetuntemus on eräs viisauden osatekijä (Bangen, Meeks & Jeste, 2013)[1]. Samoin eettisyys on ehkä yksi olennaisimmista (Kallio, 2018). Psykologinen itsetuntemus – tie viisauteen? Jos näin on, millä tavoin ja kuinka tällaista tietämystä voi hankkia? Voiko sitä opettaa, ja kuinka? Jos itsetuntemusta tulisi olla enemmän, miksi sen opettamiseen ei voisi käyttää enemmän resursseja – kotona, koulussa, työelämässä? Itsetuntemus – mitä se on? Yksi tie voi olla psykologinen itsetuntemus. Onko se ainoa tie? Vai monta? Kuinka syvälle voimme tässä mennä vai tulevatko rajat vastaan?
Eettisyys ja moraali eivät ole nekään helppoja kysymyksiä. Hankalaa, sillä luulen, että meistä jokainen tiedostaa omien motiiviensa ajoittaisen kyseenalaisuuden. Näillä käsitteillä on varsin kielteinen kaiku, ehkäpä siksi että emme halua tulla syyllistetyiksi tai emme halua katsoa itseämme syvälle. Ilmiöitä kuitenkin tutkitaan esimerkiksi kehityspsykologiassa ilman minkäänlaisia uskonnollisia tai henkisiä mielleyhtymiä. Korkeimpaa tasoa [2] ei kuitenkaan juurikaan ole empiirisesti havaittu (Juujärvi & Helkama, teoksessa Kallio 2019). Onko eettisten hyveiden tavoittelukin ainoastaan tuulentupia ja pelkkää idealismia?
Haluammeko nähdä omat pimeät puolemme ja haluammeko toimia aina eettisesti? Ja: onko se edes mahdollista. Palatakseni alkuun, päädymmekö samaan lopputulokseen kuin eläköityvä kollegani: jokainen puhuu pohjimmiltaan aina itsestään, tai, kuten opinnäytetyöni ohjaaja sanoi: jokainen tietää omallatunnollaan tehdessään pahaa.
Jätän nämä kysymykset avoimiksi, pohdittavaksi ja keskusteltaviksi.
[1] ”Commonly cited subcomponents of wisdom included knowledge of life….. self-understanding….and …” (Bangen et al. 2013)
[2] Juujärvi 2016, Kohlberg, taso 6: (i)Sosiomoraalinen perspektiivi Moraalisen näkökulman perspektiivi, josta sosiaaliset sopimukset juontuvat. Näkökulman mukaan jokainen rationaalinen yksilö ymmärtää moraalin luonteen tai sen, että ihmiset ovat päämääriä itsessään ja heitä tulee kohdella sellaisina. (ii)Mikä on oikein? Lait ja sosiaaliset sopimukset ovat yleensä päteviä, koska ne perustuvat moraaliperiaatteisiin. Kun lait rikkovat näitä periaatteita, on oikein toimia periaatteen mukaan. Moraaliperiaatteet ovat yleispäteviä oikeudenmukaisuuden periaatteita, kuten ihmisten oikeuksien tasa-arvo ja ihmisarvon kunnioittaminen.
LÄHTEET
Bangen, K. J., Meeks, T. W., & Jeste, D. V. (2013). Defining and assessing wisdom: A review of the literature. The American Journal of Geriatric Psychiatry, 21(12), 1254-1266.
Juujärvi, S. (2016) Oikeudenmukaisuus ja huolenpito aikuisuuden moraaliajattelussa. Teoksessa E.Kallio (toim.) Ajattelun kehitys aikuisuudessa. Kohti moninäkökulmaisuutta. Suomen Kasvatustieteellisen Seuran julkaisuja 71.
Kallio,E.(2019, manuscript). Development of adult cognition. Viewpoints from psychology, education and human resources. To be published, Routledge.
********************************************************************
Kriittisen korkeakoulun Yhteisöllinen viisaus-juhlaseminaari, yhteistyössä Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuslaitoksen ja Koulutuksen tutkimuslaitoksen kanssa. Jyväskylän yliopisto, 28.9.2018
Eeva K. Kallio, Jyväskylän yliopisto, Koulutuksen tutkimuslaitos (erikoistutkija), Kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunta (dosentti); Tampereen yliopisto, Kasvatustieteiden tiedekunta (dosentti)
Nykyisessä viisaustutkimuksessa eräs tutkimuslinja väittää, että syvällinen itsetuntemus on eräs viisauden osatekijä (Bangen, Meeks & Jeste, 2013)[1]. Samoin eettisyys on ehkä yksi olennaisimmista (Kallio, 2018). Psykologinen itsetuntemus – tie viisauteen? Jos näin on, millä tavoin ja kuinka tällaista tietämystä voi hankkia? Voiko sitä opettaa, ja kuinka? Jos itsetuntemusta tulisi olla enemmän, miksi sen opettamiseen ei voisi käyttää enemmän resursseja – kotona, koulussa, työelämässä? Itsetuntemus – mitä se on? Yksi tie voi olla psykologinen itsetuntemus. Onko se ainoa tie? Vai monta? Kuinka syvälle voimme tässä mennä vai tulevatko rajat vastaan?
Eettisyys ja moraali eivät ole nekään helppoja kysymyksiä. Hankalaa, sillä luulen, että meistä jokainen tiedostaa omien motiiviensa ajoittaisen kyseenalaisuuden. Näillä käsitteillä on varsin kielteinen kaiku, ehkäpä siksi että emme halua tulla syyllistetyiksi tai emme halua katsoa itseämme syvälle. Ilmiöitä kuitenkin tutkitaan esimerkiksi kehityspsykologiassa ilman minkäänlaisia uskonnollisia tai henkisiä mielleyhtymiä. Korkeimpaa tasoa [2] ei kuitenkaan juurikaan ole empiirisesti havaittu (Juujärvi & Helkama, teoksessa Kallio 2019). Onko eettisten hyveiden tavoittelukin ainoastaan tuulentupia ja pelkkää idealismia?
Haluammeko nähdä omat pimeät puolemme ja haluammeko toimia aina eettisesti? Ja: onko se edes mahdollista. Palatakseni alkuun, päädymmekö samaan lopputulokseen kuin eläköityvä kollegani: jokainen puhuu pohjimmiltaan aina itsestään, tai, kuten opinnäytetyöni ohjaaja sanoi: jokainen tietää omallatunnollaan tehdessään pahaa.
Jätän nämä kysymykset avoimiksi, pohdittavaksi ja keskusteltaviksi.
[1] ”Commonly cited subcomponents of wisdom included knowledge of life….. self-understanding….and …” (Bangen et al. 2013)
[2] Juujärvi 2016, Kohlberg, taso 6: (i)Sosiomoraalinen perspektiivi Moraalisen näkökulman perspektiivi, josta sosiaaliset sopimukset juontuvat. Näkökulman mukaan jokainen rationaalinen yksilö ymmärtää moraalin luonteen tai sen, että ihmiset ovat päämääriä itsessään ja heitä tulee kohdella sellaisina. (ii)Mikä on oikein? Lait ja sosiaaliset sopimukset ovat yleensä päteviä, koska ne perustuvat moraaliperiaatteisiin. Kun lait rikkovat näitä periaatteita, on oikein toimia periaatteen mukaan. Moraaliperiaatteet ovat yleispäteviä oikeudenmukaisuuden periaatteita, kuten ihmisten oikeuksien tasa-arvo ja ihmisarvon kunnioittaminen.
LÄHTEET
Bangen, K. J., Meeks, T. W., & Jeste, D. V. (2013). Defining and assessing wisdom: A review of the literature. The American Journal of Geriatric Psychiatry, 21(12), 1254-1266.
Juujärvi, S. (2016) Oikeudenmukaisuus ja huolenpito aikuisuuden moraaliajattelussa. Teoksessa E.Kallio (toim.) Ajattelun kehitys aikuisuudessa. Kohti moninäkökulmaisuutta. Suomen Kasvatustieteellisen Seuran julkaisuja 71.
Kallio,E.(2019, manuscript). Development of adult cognition. Viewpoints from psychology, education and human resources. To be published, Routledge.
********************************************************************
Kriittisen korkeakoulun Yhteisöllinen viisaus-juhlaseminaari, yhteistyössä Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuslaitoksen ja Koulutuksen tutkimuslaitoksen kanssa. Jyväskylän yliopisto, 28.9.2018
Eeva K. Kallio, Jyväskylän yliopisto, Koulutuksen tutkimuslaitos (erikoistutkija), Kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunta (dosentti); Tampereen yliopisto, Kasvatustieteiden tiedekunta (dosentti)