Kiitos kaikille syksyn viimeisestä Filocafésta!
Aiheemme oli elämäntilanteisuus. Alustuksessa kuulimme YTM Piia Koivumäeltä mm. Lauri Rauhalan näkemyksiä situationaalisesta säätöpiiristä: ihmisen tajunnallisuudesta, kehollisuudesta ja situaatiosta. Keskustelussa addiktion yhteydessä ajateltiin, että edellisen kolmen kokonaisuus muodostaa eräänlaisen "noidankehän", jossa jokainen osa-alue ruokkii toinen toistaan ilman muutosta johonkin suuntaan. Tavoiteltavampaa olisi edellisen sijaan, että säätöpiirin osa-alueet kulkisivat kohti jotakin muutosta spiraalimaiseen tapaan vaikuttaen toisiinsa.
Keskustelussa pohdittiin, onko ihmisen elämä pelkkää kaaosta, ja kuvitelma tai tarina itsestä elämäänsä vaikuttavana tekijänä pelkkä harha. Esim. mietittiin voiko omaan haluun vaikuttaa tai voiko valita mistä itse haaveilee.
Keskustelimme tahdosta. Ehkä on niin, että olemme usein huonoja tahtomaan, siis valitsemaan jotakin mielestämme hyvää ja sitoutumaan tahtomme päämäärään. Keskustelussa epäiltiin onko tarkka päämäärä hyvä vai olisiko parempi suhtautua tavoitteisiin avoimemmin, esim tarkastamalla matkan varrella, että onko päämäärä todella sellainen mitä itse tahtoo. Tahtomisen kohde on kuitenkin jossakin tuolla, joten en voi vielä tietää mitä se todella on, sillä en ole itse vielä siellä.
Keskustelussa huomioitiin myös kiusaaminen ja lasten elämä. Esimerkiksi millaista on nettikiusaaminen kun kehollisuus monimutkaistuu. Netissä voi toimia ikään kuin toisen selän takana, ilman pelkoa että tarvitsisi katsoa toista silmiin.
Keskustelimme ihmisten ylisukupolvisista vaikeuksista esim. vankilakierteen yhteydessä. Pohdimme, että ihmisillä tai ihmisryhmillä voi olla kasautuvia "kohtalonomaisia komponentteja" (geenit, perhe, suku, rotu, sukupuoli...) jotka voivat vaikeuttaa ihmisen elämiä.
Ajattelimme, että kohtaloa ei varmaankaan ole, mutta "kohtalonomainen", siis kohtalon kaltaisia puolia ihmisessä saattaa olla. Käsite kohtalon "omaisuus" tai "kaltaisuus sisältää jonkinlaisen muutoksen mahdollisuuden, jossakin mielessä näiden komponenttien ei tarvitse olla yksilön kohtalo.
Lopussa kysyttiin alustajalta, että onko Rauhalalla sanottavaa mitä voimme tehdä hänen ajatuksilla puheena olleiden aiheiden suhteen? Vastauksena oli, että viitteitä on löydettävissä Rauhalan teksteistä. Yksi keskeinen asia on itsekultivointi. Esimerkiksi kirjojen lukeminen tuo meille ainakin tajunnallisuuden tasolla jotakin uutta ja siten jotakin muutokseen suuntaavaa, joka voi vaikuttaa meihin säätöpiirin muillakin osa-alueilla.
Monia muitakin näkemyksiä esitettiin, mutta kaikkea en muista. Tämä tiivistelmä ei tarkoita että olisimme olleet kaikki samaa mieltä, eikä edusta kenenkään yhden osallistujan ajatuksia, mutta näistä asioista keskusteltiin.
Keskustelu kesti kaksi tuntia ja jäi kesken. Paikalla oli yht. 11 osallistujaa.
Kiitos kaikille vielä kertaalleen ja Jyväskylän Villa Ranalle viihtyisistä tiloista!
Yt.
Oskar Repo
Kriittisen korkeakoulun tiedottaja
Aiheemme oli elämäntilanteisuus. Alustuksessa kuulimme YTM Piia Koivumäeltä mm. Lauri Rauhalan näkemyksiä situationaalisesta säätöpiiristä: ihmisen tajunnallisuudesta, kehollisuudesta ja situaatiosta. Keskustelussa addiktion yhteydessä ajateltiin, että edellisen kolmen kokonaisuus muodostaa eräänlaisen "noidankehän", jossa jokainen osa-alue ruokkii toinen toistaan ilman muutosta johonkin suuntaan. Tavoiteltavampaa olisi edellisen sijaan, että säätöpiirin osa-alueet kulkisivat kohti jotakin muutosta spiraalimaiseen tapaan vaikuttaen toisiinsa.
Keskustelussa pohdittiin, onko ihmisen elämä pelkkää kaaosta, ja kuvitelma tai tarina itsestä elämäänsä vaikuttavana tekijänä pelkkä harha. Esim. mietittiin voiko omaan haluun vaikuttaa tai voiko valita mistä itse haaveilee.
Keskustelimme tahdosta. Ehkä on niin, että olemme usein huonoja tahtomaan, siis valitsemaan jotakin mielestämme hyvää ja sitoutumaan tahtomme päämäärään. Keskustelussa epäiltiin onko tarkka päämäärä hyvä vai olisiko parempi suhtautua tavoitteisiin avoimemmin, esim tarkastamalla matkan varrella, että onko päämäärä todella sellainen mitä itse tahtoo. Tahtomisen kohde on kuitenkin jossakin tuolla, joten en voi vielä tietää mitä se todella on, sillä en ole itse vielä siellä.
Keskustelussa huomioitiin myös kiusaaminen ja lasten elämä. Esimerkiksi millaista on nettikiusaaminen kun kehollisuus monimutkaistuu. Netissä voi toimia ikään kuin toisen selän takana, ilman pelkoa että tarvitsisi katsoa toista silmiin.
Keskustelimme ihmisten ylisukupolvisista vaikeuksista esim. vankilakierteen yhteydessä. Pohdimme, että ihmisillä tai ihmisryhmillä voi olla kasautuvia "kohtalonomaisia komponentteja" (geenit, perhe, suku, rotu, sukupuoli...) jotka voivat vaikeuttaa ihmisen elämiä.
Ajattelimme, että kohtaloa ei varmaankaan ole, mutta "kohtalonomainen", siis kohtalon kaltaisia puolia ihmisessä saattaa olla. Käsite kohtalon "omaisuus" tai "kaltaisuus sisältää jonkinlaisen muutoksen mahdollisuuden, jossakin mielessä näiden komponenttien ei tarvitse olla yksilön kohtalo.
Lopussa kysyttiin alustajalta, että onko Rauhalalla sanottavaa mitä voimme tehdä hänen ajatuksilla puheena olleiden aiheiden suhteen? Vastauksena oli, että viitteitä on löydettävissä Rauhalan teksteistä. Yksi keskeinen asia on itsekultivointi. Esimerkiksi kirjojen lukeminen tuo meille ainakin tajunnallisuuden tasolla jotakin uutta ja siten jotakin muutokseen suuntaavaa, joka voi vaikuttaa meihin säätöpiirin muillakin osa-alueilla.
Monia muitakin näkemyksiä esitettiin, mutta kaikkea en muista. Tämä tiivistelmä ei tarkoita että olisimme olleet kaikki samaa mieltä, eikä edusta kenenkään yhden osallistujan ajatuksia, mutta näistä asioista keskusteltiin.
Keskustelu kesti kaksi tuntia ja jäi kesken. Paikalla oli yht. 11 osallistujaa.
Kiitos kaikille vielä kertaalleen ja Jyväskylän Villa Ranalle viihtyisistä tiloista!
Yt.
Oskar Repo
Kriittisen korkeakoulun tiedottaja