tiistai 26. maaliskuuta 2019

Sokraattinen dialogi: Suvaitsevaisuus ja sen rajat


Tiistai 26.3. klo 16:30 – 19:45, Jyväskylän Pääkirjaston Kokoustila 2. krs

Keskustelua ohjaa filosofian praktikko Anu Virtanen.

Millaisessa tilanteessa on oikein olla suvaitsematta toisen käytöstä? Elämä yhteisössä vaatii erilaisten mielipiteiden ja niistä seuraavien tekojen hyväksymistä, jotta rauhanomainen rinnakkaiselo olisi mahdollista. Mutta missä kulkee suvaitsevaisuuden raja? Olemme varmasti jokainen kohdanneet elämässämme tilanteen, jossa emme syystä tai toisesta ole voineet suvaita toisen ihmisen – ystävän, vanhemman, naapurin, tuntemattoman – käytöstä. Sokraattisessa dialogissa tutkimme tällä kertaa näitä tilanteita ja etsimme ehtoja, joiden vallitessa voimme oikeutetusti olla suvaitsematta toisen ihmisen käyttäytymistä.

Tutkimme aihetta käymällä sokraattista dialogia. Keskustelumenetelmä on saanut nimensä filosofi Sokrateelta, joka haastoi ihmisiä ajattelemaan, kyseenalaistamaan sekä katsomaan maailmaa uudesta näkökulmasta. Keskustelu lähtee liikkeelle omista kokemuksista ja liikkuu hiljalleen kohti laajempaa ymmärrystä. Kuuntelemalla toistemme kokemuksia ja ajatuksia, voimme avartaa ajatteluamme ja rakentaa yhdessä syvempää ymmärrystä aiheesta. Aiempaa kokemusta menetelmästä ei tarvita.

Dialogin anti on monitasoista. Se tarjoaa tilan sekä aiheen paremmalle ymmärtämiselle että itsensä kehittämiselle. Dialogi on keino syventää itsetuntemusta sekä harjoittaa omia ajattelu- ja keskustelutaitojaan. Dialogitaitoja tarvitaan laajasti eri työtehtävissä. Ilta tarjoaa esimerkin ja mahdollisuuden oivalluksiin dialogin erilaisista käyttötavoista.

Ryhmäkoko on max. 10 osallistujaa.

Hinta: 30e työssäkäyvät, 15e työttömät/eläkeläiset/opiskelijat

Ilmoittautumiset viimeistään 19.3. mennessä osoitteeseen jyvaskyla@kriittinenkorkeakoulu.fi tai 040 740 6863 / Anu. Tämän jälkeen voi kysyä vapaita paikkoja. Ilmoittautumiset voi peruuttaa maksutta ilmoittautumisajan päättymiseen saakka. Tämän jälkeen tapahtuneesta peruutuksesta/poisjäännistä veloitamme puolet (50%) kurssimaksusta. Jos kurssille jättää tulematta eikä sitä ole peruuttanut, peritään maksu kokonaan.



keskiviikko 6. maaliskuuta 2019

Viisaus vaeltaa - Kriittisen korkeakoulun 50-vuotisjuhlaseminaarin satoa 28. 9. 2018: prof. Reijo Wilenius

CC0 Public Domain PxHere
Tervehdys Kriittisen korkeakoulun 50-vuotisseminaarille

Olen ilahtunut siitä, että hanke, joka syntyi 1968, lähti vaeltamaan ajassa ja tilassa Helsingistä muun muassa Jyväskylään. Vaeltamaan lähti sellainen viisaus, filosofinen ajattelu ja yhteisöllisyys, mikä ei sopinut yliopiston raameihin.

Minun vaellukseni on päätynyt tänne Helsingin Laajasaloon, hoivakoti Sofiaan. Olen 88 vuotias, kaikki kaverit ovat kuolleet, nautin matkustelun päättymisistä, mutta ajassa pystyn vielä vaeltamaan. Kirjoitan paraillaan minulta pyydeltyjä muistelmia otsikolla ´Elämyksiä tässä elämässä´. Vuosi 1968 oli minulle elämyksellinen; minut oli kutsuttu hoitamaan Helsingissä käytännöllisen filosofian professuuria ja Suomen teiniliiton kuraattoriksi ja rakensin Helsingin steinerkoulun lukiota. Tämä kaikki antoi kosketuspinnan nuorison pyrkimyksiin. Kirjoitin näistä kokemuksista pamfletin ´Nuorison kapina ja aikamme suunnan muutos´. Kapina kohdistui yliopistoon, myös valtion jäykkiä rakenteita vastaan, kuten tapahtui ´Prahan keväässä´.

Lännessä taas kapinan lipunkantajia olivat Pariisin ylioppilaat, jotka saivat jopa yliotteen järjestysvallasta, niin että presidentti de Gaulle joutui pakenemaan ranskalaisen varuskunnan turviin Länsi-Saksaan. Hän muotoili iskulauseen ´uudistus kyllä, sekasorto ei´ (Reforme oui, chiendit non). Monet eurooppalaiset ylioppilaskunnat liittyivät tähän kapinaan, jonka tavoitteet olivat aika epäselvät. Suomessa kapinan liikevoima keskittyi Vanhaan ylioppilastaloon. Kun kysyin siellä eräältä kapinalliselta, joka heitteli juhlasalin vanhoja tuoleja niin, että ne hajosivat, mistä oli kysymys, hän vastasi: ”Kun me ollaan niin vieraantuneita.” Tämä oli kriittisen filosofin, Marcusen, retoriikkaa. Tammikuussa 1968, ennen kuin nämä mellakat alkoivat toukokuussa, kutsuin kokoon, pääasiassa Suomen teiniliiton johdosta muutaman nuoren, muun muassa Erkki Tuomiojan ja Risto Volasen ja ehdotin Kriittisen kulttuurikeskuksen perustamista. Ilmassa oli selvästi kriittisen keskustelun tarvetta.

Niin syntyi löyhä organisaatio, jonka nimeksi johtava muotoilun tutkija Tapio Periäinen ehdotti ´Kriittinen korkeakoulu´. Sain sen perustamisesta onnittelukirjeen opettajaltani, filosofi Georg Henrik von Wrightiltä. Valtakunnan terävin pää oli puolellamme.Perusidea oli vapaa ja monitahoinen, monitieteinen keskustelu ajankohtaisista ja ikuisista ongelmista. Tulosta määrää – filosofi Habermasin mukaan – ei keskustelijan asema vaan paras argumentti. Ensimmäisiin tilaisuuksiin steinerkoulun juhlasaliin tuli satoja osanottajia. Muistan muun muassa Erkki Tuomiojan alustuksen kulutusyhteiskunnasta. Varsin äänekäs keskustelija oli maolainen Puolakka, jonka argumentit eivät olleet vakuuttavia.

Siihen, että saimme heti valtionapua, vaikutti ilmeinen väärinkäsitys. Presidentti Kekkonen oli kiinnostunut yleiseurooppalaisesta ´nuorison kapinasta´ ja kutsui joukon varttuneita nuoria keskustelemaan Tamminiemeen. Kun olin sieltä lähdössä, Kekkonen tuli saattamaan minua eteiseen. Annoin hänelle parin liuskan suunnitelman Kriittisestä korkeakoulusta. Paikalla oli myös sosiaalidemokraattinen opetusministeri Ulf Sundqvist, joka myöhemmin levitti tietoa siitä, että olin kirjoittanut kuuluisan puheen, jonka Kekkonen muutaman päivän päästä piti nuorison arvoista Ostrobotnian salissa. Vaikka Kekkosen puheessa saattoi olla jotain papereistani, koin kyllä ansiottoman arvonnousun Kekkosen neuvonantajaksi. (Joskus hän kyllä kysyi mielipidettäni jostakin filosofian professuurin hakijasta).

Tämä arvonnousu varmaan vaikutti siihen, että Kriittinen korkeakoulu alkoi heti saada valtionapua. Ja steinerkoulu tukea. Tietääkseni kaikki muut ´kapinavuoden´ vastaavat hankkeet vähitellen raukesivat, myös Lontoon Critical college. Suomen hankkeen eläminen ja kehitys pohjaa ymmärtääkseni siihen, että se on saanut sen idean ymmärtäviä vetäjiä, viimeksi Eero Ojasen.

**Vivat, crescat, floreat!** (Eläköön, kasvakoon, kukoistakoon.)

perjantai 1. maaliskuuta 2019

Filocafé: Utopiat


Utopiat eivät vain maalaile parempaa maailmaa vaan myös suhteellistavat nykyisyyttä. Utopioiden rinnalla nykyisyys näyttäytyy vain yhtenä mahdollisena asiantilana. Kyky kuvitella vaihtoehtoja avautuu. Utopiat ovat paitsi toivon ja halun ilmaisuja, niin myös nykyisyyttä vastaan esitettyä kritiikkiä.

Filocafé on kohtauspaikka erilaisille ihmisille ja näkökulmille. Tarkoituksena on vaihtaa kahvi- tai teekupin ääressä ajatuksia ja luoda syvempää ymmärrystä aiheesta.

Keskustelun alustaa tohtoriopiskelija Jyväskylän yliopistosta, Keijo Lakkala. Keskusteluja vetää alustajan lisäksi Leena Kakkori, YTT.

EI ENNAKKOILMOITTAUTUMISTA, VAPAA PÄÄSY.

Ota kuppi kuumaa ja pientä purtavaa ja antaudu keskustelulle!

Missä: Ravintola Sauma (Vapaudenkatu 57, Jyväskylä) https://ravintolasauma.fi/

Milloin: 12.3. klo 18.00–20.00

Jyväskylän Kriittisen Korkeakoulun yhteistiedot: jyvaskyla@kriittinenkorkeakoulu.fi

Kiitämme ravintola Saumaa tilojen tarjoamisesta!